Käytiin päivän alkajaisiksi kermaperseet haaremihousuissa hyllyen etsimässä pesulaa. Pienessä kaupungissa on hyvät ja huonot puolensa. Huonoihin lukeutuu olematon kilpailu pyykkipaikoista. Ei kuulosta pahalta maksaa 2 paikallista markkaa (Brunein dollaria, 1dollari = 0,65 EUR) housujen pesusta, mutta jos vaatekappaleita on kahden saumoista ratkeavan pyykkikassin verran, nousee hinta heittämällä 50 dollariin. Joten ostettiin Vanishiä ja tehtiin poikkeuksellisen isosta kylpyhuoneestamme nyrkkipyykkitupa.
Siinä sitä vatkattiin ja veivattiin hikikarpalot soikeina kimpassa pyykkiä. Urakan päätteeksi mies tunnusti tämän olleen elämänsä ensimmäinen nyrkkipyykki. Kun kolmekymmentä alkaa kohtsillään olla lasissa, sanoisin että OLI JO AIKAKIN!
Päivisin on niin kuuma, että sitä on vaikea kuvailla. Vähän kuin kävelisi vaatteet päällä vajaalämpöisessä höyrysaunassa, jonne välillä paistaa aurinko, välillä ei. Siihen vielä OFFit ja suojakertoimet liimaamaan ihoa nahkeaksi.
Iltapäivästä lähdettiin katsomaan 1300 vuotta pystyssä ollutta "idän Venetsiaa". Brunein edustalla, joen toisella puolella on vesikylä, Kampong Ayer nimeltään. Siellä asuu vajaat 40 000 ihmistä veden päälle rakennetuissa taloissa. Osa on slummihtavaa hökkeliä, osa kiviseinäistä raskaampaa rakennelmaa, kuten vaikkapa poliisilaitos. Taloissa on monesti ilmastoinnit, nykyaikaiset televisiot ja meno voi olla hyvinkin moderni. Joen toisella puolella on läjä autoja tienvarressa parkissa. On luksusautoja ja vähän tavallisempiakin autoja, kaikki kuuluvat vesikylän asukkaille.
Siellä on kolmetoista koulua, palolaitos ja ilmeisen yhteisöllinen meininki.
Me otettiin rannasta mies ja vene kyydiksi ja lähdettiin ajelulle. Samalla reissulla käytiin myös pidemmällä, ajeltiin puolisen tuntia jokea pitkin. Käännyttiin kapeammalle sivuhaaralle ja paikka kuulemma kuhisi krokotiilejä, joten voitte kuvitella fiilikseni kun kuski ajoi 100 heppaisen perämoottorin voimin jokiveneellään kiven päältä niin että kolina ja tärinä kävi! Jumankauta että pelästyin.
Huoleton elämänasenne näkyi tässäkin kun kuski nauroi kovaan ääneen ja totesi "low water, heh!"
Aha. Thanx bye! Loppumatkan tuijottelin neuroottisesti veneenpohjaa vuotokohtia etsien.
No. Pääsimma perille ja näimme erittäin uhanalaisia menäapinoita asuinpaikassaan. Aivan kiinni ei toki menty, mutta näkyvyys oli hyvä. Oli isoja uroksia, keskikokoisia perusapinoita ja emoja jotka kanniskelivat pikkaisia.
Puussa yläpuolellamme kiipeili varaanin ja iguaanin risteytystä muistuttava musta lisko. Siellä se kieli pitkänä paahtoi menemään. On kuulemma myrkyllinen.
Aha. No jos tätä venettä ihan sillai siirtäis vaikka TOISELLE RANNALLE.
Luonto on tosi kiva, mutta huomaan kaupunkilaistuneeni niin, etten kaipaa kohtaamisia.
Kas tässä vielä päivän kuvasaldoa.
 |
| Täyttä kaasua! |
 |
| Kylä on viehättävä värikartta |
 |
| Nenäapinain kotimetsä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti